Meri vaarassa

Meri Vaara 40-vuotias nainen eli aivan tavallista elämää Tampereella, ainakin ulkopuolisten silmissä. Hänellä oli kaksi lasta, Pekka ja Paula, jotka olivat vasta alakouluikäisiä ja miesystävä nimeltä Perttu Purje. He olivat juuri kihlautuneet ja he asuivat omakotitalossa, jonka lainakin on jo maksettu. Lapsia vietiin yhdessä kouluun ja puistoon ja kotona tehtiin itse ruokaa. Kaikki näytti normaalilta. Mutta Merin mustelmat ja aukinaiset haavat puhuivat puolestaan. Meri oli vaarassa...

Meri tiesi, että hän tarvitsi apua, mutta Perttu uhkasi tehdä jotain kamalaa, jos hän avunpyyntöön lankeaisi. Ei hiljaa pysyminen nyrkkiä kaukana Meristä pitänyt, mutta lapsista ainakin. Se riitti.
Meri oli ennenkin ollut osastolla murtuneista raajoista ja ommeltavista haavoista, mutta ne hän kertoi saaneensa kaaduttuaan ties missä. Hän ei halunnut tätä enää.

Sitten yhtenä tavallisena syysaamuna Meri menee töihin siivouspalveluun, niin kuin joka päivä. Yhtäkkiä hänen työtoverinsa sanoivat että hänen huulensa alkoi roikkua. Meri oli ihmeissään. Hän katsoi peiliin ja pian häneltä meni kokonaan tunto vasemmalta puolen kehoa. Hän kaatui lattialle ja työtoverit soittivat apua.

Meri sai sairaalassa tietää saaneensa aivohalvauksen. Sen epäiltiin johtuvan korkeasta verenpaineesta mikä ilmeni stressistä. Psykologin tutkimuksesta myös selvisi Merillä olevan keskivaikea masennus. Merille oli muitakin huonoja uutisia: Hän ei enää toipuisi, vaan olisi loppuelämänsä halvaantunut vasemmalta puolen kehoa. Hänen oli totuttauduttava ajatukseen loppuelämästä pyörätuolissa. Hän oli kauhuissaan. Miten hän hoitaisi nuoria lapsiaan? Miten hän kestäisi Perttua enää?

Meri pääsi kahden viikon päästä avustajan kanssa kotiin. Mutta Perttua ei näkynyt. Lapset olivat soittaneet mummunsa avuksi, kun eivät tienneet mihin isä oli lähtenyt sanomatta sanaakaan. Merille soitti Pertun ystävä, joka kertoi hänen hylänneen perheensä Merin aivohalvauksesta kuultuaan. Meri tunsi oudon tunteen sisällään. Hänestä tuntui vapaalta. Vaikka olikin puoliksi halvaantunut hänestä tuntui paremmalta, kuin pitkään aikaan. Hän tiesi, että Perttu oli poissa ja pysyisikin. Hän ilmoitti Pertun väkivaltaisuudesta viranomaisille sen varalta, jos hän palaisi. Nyt häntä etsitään ollakseen vastuussa teoistaan. Meri oli siitä helpottunut, ettei hän ehtinyt Pertun kanssa naimisiin, ettei joudu taistelemaan lasten huoltajuudesta tai näkemään Perttua eropapereiden teossa.

Meri ei voinut jatkaa työssään, mutta alkoi saamaan vammaistukea. Meri ei enää tarvinnut suurta omakotitaloa, vaan muutti lastensa kanssa kerrostaloon, josta kauppamatkakin olisi helpompi näin halvauksen myötä. Hänen seksuaalisuutensa kärsi Pertun ansiosta, niin ettei hän halua enää harrastaa seksiä. Hän elää selibaatissa, mutta hän on tyytyväinen päätökseensä.
Meri alkoi käymään psykologilla ja fysioterapeutilla yhä enemmän, että voisi elää taas ainakin lähes normaalia elämää. Hän on hyväksynyt kohtalonsa, vaikka ei osaa täysin vielä liikkua hänelle luontevalla tavalla. Ja puhekin on hieman epäselvää, mutta kyllä se siitä paranee puheterapeutin avulla. Pian hän ei tarvitsisi avustajaakaan, hän tunsi sen.

Meri Vaaran arkipäivä aivohalvauksen jälkeen:

Meri herää aamulla ja vetää itsensä oikealla kädellä sänkyyn asennetulla kaiteella ylös. Hän harppaa pyörätuoliin, joka on aivan sängyn vieressä. Hän menee aamupalalle, jonka lapset ovat hänelle valmistaneet, hän pystyy syömään itse. Avustaja saapuu ja auttaa häntä pukemaan. Sitten hän käy vessassa tukikaiteiden avulla, hampaatkin hän onnistuu pesemään. Lapset kävelevät kouluun ja Meriä tulee tilataksi hakemaan vertaistukiryhmään, joka on aina tiistaisin ja torstaisin. Ryhmän jälkeen avustaja tulee kauppaan mukaan ja auttaa kotona ruoanlaitossa ja siivoamisessa. Tässä kohtaa päivää lapset tulevat kotiin ja he syövät yhdessä. Avustajakin lähtee kotiin ja perhe katsoo yhdessä tv:tä ja ottaa rennosti. Illalla hän pääsee itse sänkyyn ja rupeaa nukkumaan ja kääntyilee tietyn ajan välein kykyjensä mukaan.

Selkokieli harjoitus:

Liiallinen työnteko aiheuttaa vakavia sairauksia

Pitkät työviikot voivat aiheuttaa aivohalvauksen. Asiaa on tutkittu paljon. Syitä ei täysin tiedetä. 17 tutkimuksessa oli riski aivohalvaukselle. Varsinkin niillä jotka tekivät pitkää työpäivää. Eniten aivohalvauksista oli aivoinfarkteja. He eivät kerkeä pitää huolta terveydestään. Muista pitää huolta kolesterolista ja verenpaineesta.
Tutkimusta rahoitti myös Työsuojelurahasto.

Alkuperäinen uutinen alapuolella.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194994556642/artikkeli/yli+55+tuntia+viikossa+toita+tekevilla+kohonnut+riski+hengenvaarallisiin+sairauksiin.html

Viriketoimintaa toispuoleishalvaantuneelle: Joulun alla on mukavaa askarrella joulukortteja, ja koristella piparkakkuja, yhdellä kädellä se käy hyvin.

VALMIS